Voimia tuova kirje menneisyydestä

Muistatteko vielä kirjeenvaihtopalstat? Sellaisia oli jokaisessa lehdessä ennen. Niin oli myös Hevoshullussa, jota esiteininä tilasin. Hämmentävää näissä ilmoituksissa oli lähes jokaisessa toistuva “huom. Ei rumat ja läskit” tai “Ei rillipäät”. Koska olin jo varhaisessa iässä valtavirtaa vastaan uiva näsäviisas provokaattori, tein itse hieman erilaisen ilmoituksen. 

Jotenkin näin se meni “Hei kaikki rumat ja läskit! Täällä etsiskelee kirjekamua ruma ja läski 11v.” Sain monta vastausta ja joidenkin kanssa kirjoittelinkin vuosia. 

Ollessani jo yläasteella sain kirjeen, jonka kuoreen oli piirrelty hevosia ja lantakasoja. Ajattelin jonkun kavereistani pilailevan, mutta kirje olikin täysin tuntemattomalta henkilöltä. Kirjoittaja kertoi, kuinka “pojat ei tykkää hevostytöistä”, enkä rumana ja läskinä tulisi koskaan vastakkaista sukupuolta muutenkaan kiinnostamaan. 

Muistan edelleen miltä tuntui lukea tuo kirje. Hämmennys muuttui huvitukseksi ja voitonriemuksi. Joku raukka oli kuvitellut tällä lapsellisella hyökkäyksellään nujertavan itsetuntoni. Olen vuosien aikana monesti miettinyt mikä voi olla motivaatio kirjeen kirjoittamiseen. Luultavasti se oli joku teinityttölauman typerä päähänpisto. 

Koska olin jo hyvin nuorena omaksunut maailmankuvan, jossa kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä, olivat tällaiset puhtaat ilkeydet itselleni hämmentäviä kokemuksia. Olen ehkä häpeilemättömässä rohkeudessani ollut melko ärsyttävä tapaus, en ole mennyt siihen muottiin, johon minut olisi haluttu pakottaa. Muistan kun tanssin yksin diskon tyhjällä tanssilattialla ja ylempien luokkien tytöt tulivat kysymään, että onko minulta jäänyt iltajumppa välistä. En koskaan välittänyt sellaisista pikkumaisuuksista. 

Vielä lukiossakin abitauluja tehdessäni sain laatikkooni lehtileikkeitä, joissa luki “liian leveä perse”, “liian pienet vaatteet”. Niin omituiselta kuin se tuntuukin, niin olen kokenut tällaisten tapausten vain vahvistavan itsetuntoani. Ehkä luonteessani on syvään juurtunut tarve kyseenalaistaa ja provosoida, toimia vastoin odotuksia. Vaikka olin omaksunut ruman ja läskin identiteetin, ei se silti tarkoittanut, että olisin ujo tai hiljainen.

En kirjoittanut takaisin kirjeessä olleeseen osoitteeseen, epäilen, että se oli keksitty, tai ehkä jonkun toisen kiusatun. Kirjeen kuitenkin säilytin ja toisinaan palaan sitä myös lukemaan, mietin mitä sen kirjoittajille oikein mahtaa kuulua. Toivon, että hyvää.