Tyttö oot timantti!

Eron jälkeen tunsin voimakasta tarvetta päästä pois tavallisista kuvioistani. Samoihin aikoihin ystäväni julkaisi Facebookissa ihanan kuvan Portugalista ja kertoi haluavansa seuraavalle matkalleen sinne. Tartuin heti syöttiin ja kysyin milloin lähdemme. Suunnitelmat tehtiin aika summittaisesti ja täytyy myöntää, että vastuu niistä jäi pääasiassa ystäväni vastuulle, tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen ja yritin sen matkan aikana moneen kertaan ilmaista. Ystäväni oli aiemmin tehnyt paljon reissuja sohvasurffaajana, joten oli luontevaa, että tämänkin reissun viettäisimme pääasiassa ventovieraiden ihmisten sohvilla. Ennen Portugaliin lähtöä taisi olla selvillä yksi tai kaksi majapaikkaa, loput varmistuivat reissun aikana. Noudatimme melko niukkaa budjettia, joten lennotkaan eivät olleet suoria. Ensimmäisiin ongelmiin törmäsimme Helsingissä, kun Ukrainalaisella passilla matkustanutta ystävääni ei tuumattu päästää Lontoon koneeseen. Virkailija sai viisumin puuttumisen vaikuttava

Millainen on hyvä ero, ja onko sellaista? Omalla kohdallani voin sanoa asioiden menneen ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. En koe pakahduttavaa katkeruutta tai ikävää entiseen. Osittain tämä toki johtuu siitä, että emme, pitkästä suhteesta huolimatta, koskaan asuneet mieheni kanssa saman katon alla. Mitään yhteistä arkea ei siis ollut, eikä etäisyyden vuoksi ollut eron jälkeen pelkoa törmätä maitokaupassa. Ero oli oikeastaan jonkinlainen antikliimaksi, oli helppo päästää irti, kun ei ehkä ollut koskaan oikeasti uskonutkaan tästä tulevan sen kummempaa. En silti sano, etteikö se olisi sattunut ja yhä edelleen tulee päiviä, jolloin tunnen kaiken muistuttavan entisestä. Ei ollut mitään riitaa, ei korotettuja ääniä, ei anelua, ei mitään. Olin aina sanonut, että jos eroamme, en halua olla missään tekemisissä sen jälkeen. En halua olla pelkkä ystävä. Muutama viikko eron jälkeen poistin puhelimestani numerot ja katkaisin itseltäni kaikki mahdollisuudet pitää yhteyttä. Sanoin viimei

Monille ihmisille tulee elämänmuutoksen aikana tarve voimaannuttaa itseään esimerkiksi mietelauseilla tai tatuoinneilla. Itseäni ei ihoni peruuttamattomasti kuviointi (okei, okei, on olemassa keinoja poistaa tatuointi) kiinnosta, koska kyllästyn melko helposti, enkä ole vielä törmännyt tatskaan, joka olisi tarpeeksi simppeli ja merkityksellinen, jotta sellaisen voisin harkita ottavani. Olenkin ratkaissut itseni tsemppaamisen Littlebit designin  rannekoruilla. Mallistosta löytyy moneen elämäntilanteeseen sopivia tekstejä, tai voit jopa keksiä sellaisen ihan itse. Korut tulevat postissa nopeasti ja ihanassa paketissa.  Omista koruista LET SHIT GO ja What's stopping you ovat Littlebitin omaa valikoimaa. Paksuimmassa korussa on pätkä sanoituksia Mamas Cass Elliotin upeasta kappaleesta ja ohuimmassa lukee Drop every fear. 

Olen niin onnellisessa asemassa, että voin sanoa olevani unelmatyössäni. Joitakin vuosia sitten perustin toiminimen, jolla tein pientä kuvauskeikkaa päivätyön ohessa ja näin suunnittelin asian olevan aina. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja jäin työttömäksi. Jostain oli leipä pöytään saatava, joten kuvaushommien määrä alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Alkuvuodet olivat haastavia ja vähän pelottaviakin, en vielä täysin luottanut osaamiseeni ja kaikki oli uutta. Tällä hetkellä teen kuvauksia niin yksityisille, yrityksille, kuin esimerkiksi kaupunkien aluemarkkinointiin. Tämä suhteellisen laaja työnkuva on mahdollistanut sen, että mielenkiinto työtä kohtaan on säilynyt ja edelleen koen saavani työstä oikeastaan enemmän kuin annan. Vaikeilta tuntuvat projektit ovat muuttuneet kiinnostaviksi haasteiksi, joihin tartun mielelläni. Itseäni ei ole koskaan studiokuvaus kiinnostanut siinä määrin, että olisin halunnut itselleni sellaista perustaa. Esimerkiksi lapsikuvaukset siis teen pääasiassa asi

Tänään kiire ja nälkä yllättivät, joten omien kokkausten sijaan oli luotettava marketin einespuoleen. Sieltä onnekseni aina löytyy näitä lähiseudun tuotteita. Olen ollut todella tyytyväinen Hetki -salaatteihin, joita tuli syötyä lähestulkoon koko viime vuosi. Valikoima on monipuolinen ja välillä mukaan putkahtaa myös uutuuksia. Oma lempparini on kana-taco salaatti, mutta nyt valitsin tonnikala-pasta-salaatin, joka on hyvää sekin.  Nämä näppärät salaatit ovat olleet monesti kuvausreissujeni pelastus. Tällainen sujahtaa kätevästi mukaan kylmälaukkuun ja mukana on kaikki tarvittava haarukasta lähtien. Näitä olen nauttinut niin kirkon pihalla, kuin merenrannallakin.  Hetki-tuotteisiin voit tutustua täällä:  http://www.hetkessa.fi/tuotteet

Nykyään yritän syödä hyvän aamupalan aina kun se vain on mahdollista. Puurosta olen aina tykännyt, joten sitä tulee monesti keitettyä ja onneksi olen jo muutamana vuotena työllistänyt ystävääni ja ostanut häneltä pakastimen täyteen mustikoita. Itse en kovin mielelläni metsässä kyyki, joten tämä on ollut itselleni loistava ratkaisu. Tässä aamupalakuvassa on yksi jekku, jota ette hoksaa ellen kerro. Tuo kupissa oleva ei nimittäin ole kahvia, vaan Pepsi maxia. En tiedä onko makeutusaineella makeutettu juoma sen terveellisempää, kuin sokerilitku, mutta sen verran luotan tutkimustuloksiin, että noita aineita saisi melkoisen rekkalastin syödä ennen haitallisia vaikutuksia, joten pitäydyn tässä juomavalinnassani ainakin toistaiseksi. Juoma- ja ruokatottumusten kommentointi ja arvostelu kuuluu mielestäni ainoastaan ravitsemusterapeutille tai PT:lle, jolle asiasta maksetaan. Kaikki eivät tykkää ananaksesta pitsassa, tai sipulista kastikkeessa ja toiset tykkää juoda päivässä pari litr

Eilen tein ihanaa karamellisiirappia kahvin sekaan! Ohjeen löydät täältä:  Caramel syrup for coffee . Tykkään karamellista kahvin seassa, mutta kun ei jaksa kahvilaan lähteä tai varsinkaan siitä ilosta maksaa, niin tein sitten itselleni pienen satsin tätä herkkua.  En ole mitenkään hirveä makean syöjä, mutta suurin ongelmani ovat ehdottomasti energiajuomat, joihin olen jatkuvasti koukussa. Viime vuoden ulkomaanmatkoilla tuli samalla vieroituttu lempibrändistä, mutta heti kotiin palattua sitä myrkkyä taas piti ostaa. Yksi tämän vuoden tavoite onkin päästä moisista litkuista lopullisesti eroon. 

Milloin olen tarpeeksi? Tarpeeksi vahva, rohkea, kaunis, rikas tai mitä tahansa. Koko elämäni olen tuntenut, että en ole jotain tarpeeksi ja toisaalta olen jotain liikaa. Mistä tällaiset tunteet tulevat, ja kuka kykenee määrittelemään milloin olen kyllin hyvä? Julkinen päiväkirja ja netissä avoimesti omasta elämästäni kertominen on ollut itselleni tapa peilata itseäni muihin ja etsiä hyväksyntää. Tämä on jyrkästi ristiriidassa siihen nähden millaisessa suhteessa elin. Parisuhteeni oli julkinen salaisuus, mysteeri, josta vain harvat tiesivät tosiasiat. Tavatessani yhteisiä tuttavia tai mieheni sukulaisia oli minun jatkuvasti mietittävä sanomiseni tarkkaan, jotta en paljastaisi liikaa. Olisi ollut katastrofi, jos joku olisi kysellyt häneltä minusta tai kutsunut minutkin kummipojan synttäreille tms. Olin nainen jonka kaikki tiesivät, mutta josta kukaan ei puhunut.   Elin jatkuvassa epävarmuudessa. Käyttäydyinkö jotenkin sopimattomasti, puhuinko liikaa? Omissa ystävyyssuhteiss

Kuva: Daria Gatska Hei! Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti parempaa minää! Jotta pääset mukavasti kärryille, kerron ensin hieman itsestäni. Olen 35 -vuotias yksin asuva ja elävä sinkkunainen, elämääni kuuluu valokuvausyrityksen lisäksi opiskelua, teatteriharrastus ja liuta ihania ystäviä, joiden kanssa vietän mieluusti aikaa aina kun se on mahdollista. Vuosi 2017 toi elämääni muutoksia, joita en osannut ennakoida. Jo edellisenä vuotena arkeni oli muuttunut opiskelun, ja uudelle paikkakunnalle muuttamisen myötä. Eroaminen koko aikuisikäni kestäneestä parisuhteesta mullisti elämäni täysin ja huomasin pian olevani itseni kanssa aika hukassa. Tähän saakka elämä epätyydyttävässä parisuhteessa oli asia, joka oli määritellyt persoonallisuuteni. Olin nainen, joka kestää mitä tahansa ja pysyy miehensä rinnalla. Se oli minulle rooli, josta olin ylpeä. Kuva: Daria Gatska Eron myötä huomasin pikku hiljaa, miten olin vaivihkaa luopunut omista haaveistani suhteen vuoksi. Opiskelemaan l