Ajatuksia unelmatyöstä

Olen niin onnellisessa asemassa, että voin sanoa olevani unelmatyössäni. Joitakin vuosia sitten perustin toiminimen, jolla tein pientä kuvauskeikkaa päivätyön ohessa ja näin suunnittelin asian olevan aina. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja jäin työttömäksi. Jostain oli leipä pöytään saatava, joten kuvaushommien määrä alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Alkuvuodet olivat haastavia ja vähän pelottaviakin, en vielä täysin luottanut osaamiseeni ja kaikki oli uutta.

Tällä hetkellä teen kuvauksia niin yksityisille, yrityksille, kuin esimerkiksi kaupunkien aluemarkkinointiin. Tämä suhteellisen laaja työnkuva on mahdollistanut sen, että mielenkiinto työtä kohtaan on säilynyt ja edelleen koen saavani työstä oikeastaan enemmän kuin annan. Vaikeilta tuntuvat projektit ovat muuttuneet kiinnostaviksi haasteiksi, joihin tartun mielelläni.

Itseäni ei ole koskaan studiokuvaus kiinnostanut siinä määrin, että olisin halunnut itselleni sellaista perustaa. Esimerkiksi lapsikuvaukset siis teen pääasiassa asiakkaan kotona tai vaikkapa jossain kivassa luontomiljöössä. Tämä asettaa omat jännitysmomenttinsa, sillä usein minulla ei ole etukäteen mitään käsitystä siitä mitä kuvauskohteessa on odotettavissa. Olen kuitenkin oppinut näkemään kuvat valmiina päässäni, joten löydän suhteellisen helposti hyvän kuvauspaikan asiakkaan kotoa.

Suurimman ilon minulle tuovat työni kautta muodostamani kontaktit ja tapaamani ihmiset. Minä, joka olen hieman introvertti ja yksin viihtyvä, olen löytänyt itsestäni aivan uuden puolen asiakaspalvelijana. Tavoitteeni on, että yhteistyö olisi kaikinpuolin sujuvaa ja ongelmatilanteisiin löydetään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Vuosien kuluessa luottamus omaan osaamiseen ja kykyyn toimia paineen alla on kasvanut ja olen huomannut olevani melkoisen rautahermoinen. Toivon rauhallisella ja varmalla otteellani saavani esimerkiksi hermoilevan hääparin rentoutumaan. Haluan tehdä kuvaustilanteesta hetken, jossa ei ole kiirettä, tai painostavaa tunnelmaa.

Mahtavaa on löytää myös luotettavia yhteistyökumppaneita ja tahoja, joilta yrittäjänä ostan palveluja. Tänään kävin kirjanpitäjäni juttusilla. Numeroiden pyörittäminen ei ole minun puuhaani, joten olen mielelläni ulkoistanut tämän homman sen taitavalle taholle. Tämä on ollut yksi parhaista päätöksistäni ja säästää minut unettomilta öiltä. Tuntuu mahtavalta, kun voi luottaa ja saada apua kun sitä tarvitsee. Osaavan ihmisen työskentely vaikuttaa vaivattomalta, mutta takana on vuosien kokemus ja kouluttautuminen. Tämä pätee niin valokuvaajaan kuin kirjanpitäjäänkin.

Kun ostaa palvelun ammatilaiselta pitäisi aina muistaa, että todellisuudessa ostaa paljon enemmän kuin vaikkapa lopputuloksena olevan valokuvan.

Olen onnellinen, että vaihteleva työni on itselleni yhä ehtymätön voimavara. Eron keskellä hääkeikat tuntuivat vaikealta ja tunnustan välillä käyneeni nurkan takana itkemässä. Samalla heräsi kuitenkin uusi ajatus mahdollisuuksista. Ennen olin ajatellut, että minun kohdallani häät ovat haave, jota en koskaan voi saavuttaa. En voinut kuvitellakaan exäni haluavan juhlistaa rakkauttamme kaiken kansan nähden. Kesän häitä kuvatessani huomasin mieleeni hiipivän ajatuksen, että nythän voinkin taas haaveilla. Ehkä tapaan ihmisen, joka ihan oikeasti tahtoo jakaa kanssani kaiken ja haluaa näyttää sen koko maailmalle. Miksipä ei?

Tällainen vaikeiden tilanteiden kääntäminen positiiviseksi on taito, josta olen kiitollinen. Negatiivisilla ajatuksilla ja toimintamalleilla on tapana kasautua ja ruokkia itseään. Haitallisten ajatusten tietoinen keskeyttäminen ja tarkastelu on askel kohti mielenrauhaa ja myönteistä asennetta itseä ja elämää kohtaan.