Pakomatka Portugaliin osa 1

Eron jälkeen tunsin voimakasta tarvetta päästä pois tavallisista kuvioistani. Samoihin aikoihin ystäväni julkaisi Facebookissa ihanan kuvan Portugalista ja kertoi haluavansa seuraavalle matkalleen sinne. Tartuin heti syöttiin ja kysyin milloin lähdemme. Suunnitelmat tehtiin aika summittaisesti ja täytyy myöntää, että vastuu niistä jäi pääasiassa ystäväni vastuulle, tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen ja yritin sen matkan aikana moneen kertaan ilmaista.

Ystäväni oli aiemmin tehnyt paljon reissuja sohvasurffaajana, joten oli luontevaa, että tämänkin reissun viettäisimme pääasiassa ventovieraiden ihmisten sohvilla. Ennen Portugaliin lähtöä taisi olla selvillä yksi tai kaksi majapaikkaa, loput varmistuivat reissun aikana.

Noudatimme melko niukkaa budjettia, joten lennotkaan eivät olleet suoria. Ensimmäisiin ongelmiin törmäsimme Helsingissä, kun Ukrainalaisella passilla matkustanutta ystävääni ei tuumattu päästää Lontoon koneeseen. Virkailija sai viisumin puuttumisen vaikuttavan suuremmalta ongelmalta, kuin se lopulta sitten olikaan, kaikki järjestyi Lontoon päässä sujuvasti ja ongelmitta. Toki tätä ennen olimme istuneet Helsingissä lentokoneessa kaksi tuntia odottelemassa sumun hälvenemistä ja jännittäen ehdimmekö Lontoossa seuraavalle lennolle. Loppujen lopuksi aikaa jäi vaihtoon aivan sopivasti ja matka kohti Portugalia sujui ongelmitta.

Faroon saavuimme illalla ja kaupungin keskustaan päästyämme kävelimme rinkkoinemme n. kilometrin hostin luokse. Meribiologiasta tohtoriksi väittelevä mies majoitti kotonaan ainakin viittä eri sohvasurffaajaa ja meille oli peti ja pyyhkeet valmiina. Avulias hosti lähti myös illalla esittelemään kaupunkia ja juomaan kannun sangriaa kanssamme. Olimme kuitenkin matkasta uupuneita, joten nukkumaan oli päästävä aikaisin. 

Seuraavana aamuna oli ihana lähteä ilman rinkkaa kaupunkia kiertelemään. Olimme edellisenä iltana tutkiskelleet satamassa erilaisia venereissuja läheisille saarille, hostimme vakuutti, että tähän aikaan vuodesta matkat suuntautuivat vain yhdelle saarelle, jossa oli pieni kaupunki ja majakka. Koska molemmat suhtaudumme fanaattisesti majakoihin, oli selvää että reissulle oli päästävä. Hintakin oli halpa, joten ostimme liput ensimmäisestä vastaan tulleesta kioskista.

Tällainen monsteri tervehti Desertalle rantautujaa

Matka saarelle kesti ehkä puoli tunti ja kun näimme rannan häämöttävän aloimme innostua, saari näytti juuri niin mukavalta kuin hosti oli kehunut. Ihmeeksemme vene kuitenkin kaarsikin saaren toiselle puolelle ja rantautui aivan eri saarelle. Ihmeissämme kysyimme mistä pääsisimme majakkasaarelle, mutta opas totesi, että tämä vene vei vain tälle nimen omaiselle Desertan saarelle, jonka nimi oli jo melko pahaenteinen. Olimme siis päätyneet täysin väärään paikkaan, tällä saarella ei ollut yhtään mitään. Luontopolku kiersi rantaa piikkipensaiden lomassa ja keskellä saarta jökötti modernin näköinen baari/ravintola. Uimaranta oli autio ja hiekka karkeaa, aurinkokin oli pilvessä.

Pettymystämme lievittääksemme päädyimme ostamaan baarista törkeän kallista sangriaa ja lipittämään sitä autiolla rannalla. Kello oli vasta hieman yli puolen päivän ja vene tulisi hakemaan vasta viiden aikoihin. Onnistuimme kuitenkin hyppäämään saarelle aiemmin tulleen veneen kyytiin ja pääsimme takaisin mantereelle ennen iltaa. 

Tylsyyksissämme taiteilimme rantahiekkaan

Nyt olikin hyvin aikaa kierrellä tutkia Faron kaupunkia, joka suoraan sanottuna ei koirankakkoineen suurta vaikutusta tehnyt. Olimme hieman pettyneitä, mutta lämmin ilma ja halpa viini piti ajatuksemme positiivisina. Sitäpaitsi seuraavana päivänä jatkaisimme matkaa. Siitä kerron lisää seuraavassa osassa.