Kevätreissu Helsinkiin

Sain äidiltä joululahjaksi liput upean Ludovico Einaudin konserttiin, joka oli viime lauantaina. Äiti tietenkin lähti matkaseuraksi ja vietimmekin mukavat pari päivää keväisessä Helsingissä. Vaikka tässä on jo kovasti aikuisuuden puolella, niin taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen pidempi reissu mihinkään.


Yleensä Helsingissä on aina hirveä keli kun sinne satun, mutta tällä kertaa saimme jopa nauttia auringosta ja keväisistä lämpötiloista. Voitin jokin aika sitten kuvakilpailusta yön Glo-hotellissa, joten sieltä varasinkin huoneen ja kun kerrankin pääsimme kahdestaan reissuun, niin olimme vielä toisenkin yön.

Oli mukava kun ei ollut mitään kiirettä, omat reissuni kun yleensä ovat melko äkkinäisiä, enkä oikein ole koskaan päässyt kunnolla pääkaupunkiimme tutustumaan. Kesällä olisi tarkoitus tämä asia korjata ja perehtyä Helsinkiin kunnolla.

Ensimmäisenä iltana olimme tosi väsyneitä ja menimmekin peittoihin jo ennen kymmentä ja nukuimmekin yli yhdeksään. Hyvillä unilla jaksoikin sitten kaupunkia kierrellä. Löysin pari ihanaa mekkoa ja vihdoinkin oikeanlaisia muisti-/luonnoskirjoja.

Konsertti oli upea ja loppuunmyyty. Haaveilin Ludovicon konsertista jo viime vuonna, kun hän esiintyi Lissabonissa, valitettavasti olimme reissussa kuitenkin hieman eri aikaan. Nyt onkin pitkästä aikaa tilanne, että kalenterissa ei ole mitään seuraavaa keikkaa. Ensi kesänä täytyy kyllä ehdottomasti nähdä Pet Shop Boys Vaasassa, varaan liput heti kun tilillä on sen verran ylimääräistä.

Viimeisenäkin päivänä ehdimme vielä kierrellä kaupoissa, mutta ostokseni olivat hyvin hillityt. En yleensäkään hanki mitään turhaa, en halua omistaa puolta maailmaa. Junamatka kotia kohti kuluikin välillä kuvituksia tehden ja podcasteja kuunnellen. Oli ihana palata omaan sänkyyn ja hengähtää hetki ennen hektistä viikkoa.


Halusin ottaa äidistäni kuvia Helsingistä, mutta ehkä meidän pitäisi tehdä erikseen kuvausreissu kesällä. Haluan, että kuva äidistäni aloittaa sarjan, jossa tulen kuvaamaan "Elämäni naisia". Kyseessä ei kuitenkaan ole minun elämäni naiset, vaan jokainen kuvattava saa nimetä seuraavan upean naisen ja kertoa hänestä ja siitä miten tuo nainen on itseensä vaikuttanut. Tämä tulee olemaan pitkä projekti.

Kerron teille äidistäni, joka on itselleni suuri voimavara. Hän osaa nauttia elämän pienistä ja suurista iloista, eikä koskaan maalaile turhia piruja seinille. Vaikeina aikoina tiedän hänen aina olevan tukena, vaikka en ehkä kaikkia asioita osaisikaan äidilleni puhua. Ei aina ole tarpeellistakaan. Äidiltä olen oppinut rohkeutta ja uskallusta olla oma itseni ja rehellinen tunteistani.

Kommentit

  1. Voi sinä ihana rakas! Kiitos mukavasta reissusta ja tästä postauksesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karamellisiirappia ja muutenkin makeaa elämää

Irti arjesta Emmes Retreatin puumajassa!

Takaisin kotiin