Viimeinen viikonloppu

Kuva: Daria Gatska

Hei! Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti parempaa minää! Jotta pääset mukavasti kärryille, kerron ensin hieman itsestäni. Olen 35 -vuotias yksin asuva ja elävä sinkkunainen, elämääni kuuluu valokuvausyrityksen lisäksi opiskelua, teatteriharrastus ja liuta ihania ystäviä, joiden kanssa vietän mieluusti aikaa aina kun se on mahdollista.

Vuosi 2017 toi elämääni muutoksia, joita en osannut ennakoida. Jo edellisenä vuotena arkeni oli muuttunut opiskelun, ja uudelle paikkakunnalle muuttamisen myötä. Eroaminen koko aikuisikäni kestäneestä parisuhteesta mullisti elämäni täysin ja huomasin pian olevani itseni kanssa aika hukassa. Tähän saakka elämä epätyydyttävässä parisuhteessa oli asia, joka oli määritellyt persoonallisuuteni. Olin nainen, joka kestää mitä tahansa ja pysyy miehensä rinnalla. Se oli minulle rooli, josta olin ylpeä.

Kuva: Daria Gatska

Eron myötä huomasin pikku hiljaa, miten olin vaivihkaa luopunut omista haaveistani suhteen vuoksi. Opiskelemaan lähteminen oli ehkä ensimmäinen asia, jonka tein puhtaasti itsekkäistä lähtökohdista, sitä alkujaankin heikko korttitalo ei lopulta sitten kestänyt. Eksäni puolustuksesti sanottakoon, että hän ei missään nimessä ollut koskaan paha ihminen, tai satuttanut minua tarkoituksella, päin vastoin ehkä liiankin kiltti, kun vuosien aikana ei koskaan kunnolla nostettu kissaa pöydälle. Uskon molempien tienneen, että ei meistä taida mitään vuosisadan rakkaustarinaa tulla.

Olin kuitenkin valmis joustamaan omista haaveistani lähes loputtomasti ja ehkä kadotin oman persoonani, minulla ei lopulta ollut minkäänlaista omaa tahtoa. Tällaisesta tilanteesta löysin iteseni eräänä kesäkuun aamuna, kun erosta oli päätetty. Oli aika pohtia mitä minä aidosti haluan?

Tämä blogi on matka, jonka varrella toivon löytyvän vastauksia tuohon kysymykseen. Etsiessäni itseäni tulen kertomaan teille koko tarinani ja ehkä saamme siihen myös uusia lukuja. Blogin lisäksi höpöttelen teille myös Instagramissa: https://www.instagram.com/tyttooottimantti/

Tällä viikolla sain kivan tilauksen. Teen kuvistushommia jonkin verran, mutta melko harvoin. Nyt en ole vuoteen piirtänyt, joten tuntui mukavalta tarttua tähän hommaan. Viime keväänä kuvitin samalle asiakkaalle kuvassa olevan mukin.

Tämä on viimeinen viikonloppu niin sanottua entistä elämää. Tulevan vuoden aikana tulen haastamaan itseäni sekä liikunnassa, että ruoanlaitossa. Vuosi on lähtenyt aika hyvin käyntiin. Ensimmäinen haasteeni oli laittaa enemmän ruokaa valmisruoan sijaan ja tämä homma on toiminut todella mukavasti.

Rakastan kokkaamista, joten haaste ei sinänsä ollut vaikea. Edellisen vuoden kuitenkin elin lähes kokonaan valmissalaateilla ja takeawaylla. Nyt olen kokannut lähes päivittäin ja leivätkin olen leiponut itse. Helmikuun haasteena pyrin vähentämään leivät ja herkut kokonaan ruokavaliosta. Runbergin torttu on lempparini, joten yhden sellaisen lupasin itselleni vielä. 

Työskentelytila on tärkeä. Inhoan istua koneen ääressä, pyrin tekemään sitä mahdollisimman vähän. Päivän rutiineihini on salakavalasti hiipinyt sohvalla jumittaminen ja puhelimen loputon plärääminen, tästä tavasta haluan myös eroon. Ensimmäinen askel sohvasta vieroittautumisessa on ihanan pehmeä matto, jonka hankin tällä viikolla. Tässä voin piirrellä ja kirjoitella, ehkä joskus vähän venytelläkin. 

Näillä mietteillä alkaa tämä blogi, seuraavassa postauksessa kerron teille vähän liikuntatavoitteistani. Seuratkaa Instagramissa, sinne tulen storyihin teille höpöttelemään päivittäin!