Ole ihana itsellesi

Elämän kolhiessa voi monesti tuntua melko epäreilulta ja kohtuuttomalta. On kuitenkin hyvin paljon omasta asenteesta kiinni kuinka selviämme vaikeuksista eteenpäin. Harvoin ongelmat ovat niin ylitsepääsemättömiä, etteikö voisi nähdä sen hopeareunuksen, jonka joka pilvellä sanotaan olevan.

Voi kuulostaa melko idealistiselta todeta, että se on asenteesta kiinni, mutta olen omalla kohdallani huomannut, että niin se vain monesti on. On aivan turhaa velloa huonoissa tunnelmissa ja ruokkia pahaa oloa sohvan pohjalla. Sillekin on aikansa, mutta loputtomiin ei niin voi jatkaa. On annettava itselleen anteeksi ajoittainen saamattomuus ja harhailu, pyyhittävä pöytä ja aloitettava jostain. Tämä blogi on minulle projekti, jonka olen käynnistänyt ensisijaisesti itseäni aktivoidakseni ja herätelläkseni.

Haluan olla se, joka kirjoittaa oman tarinansa, eikä kulje elämän virrassa vailla määränpäätä tai omaa tahtoa. Se ei tarkoita sitä, että tarinani olisi henkeäsalpaava seikkailu tai sankaritarina. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että olen tietoisesti läsnä elämässäni ja sen suurissa päätöksissä. En ole enää se sivusta seuraaja, joka katselee, kun muut muokkaavat elämääni omien tarpeidensa mukaan. 

Elämän kipeät hetket voivat olla sysäys ratkaisevaan muutokseen, jonka myötä löydämme itsestämme jotain kokonaan uutta. Usein kun jostain luopuu, saa myös jotain parempaa tilalle. 

Olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani ja hyvinvoinnistani. Suuresta elämänmuutoksesta toipuessani teen kaikkeni löytääkseni arjestani hymyä ja hyviä hetkiä. En jää suruni kanssa peiton alle, vaan hakeudun johonkin, jossa on mukavaa seuraa, tai vaikka elävää musiikkia. Nämä ovat valintoja, joiden avulla vähennän muutoksen tuoman shokin vaikutusta tietoisesti. On myös päiviä, jolloin en tässä onnistu ja sekin on ihan ok. Seuraava päivä on ehkä parempi. 

Talvi on ollut minulle erityisen vaikea, en ole kyennyt esimerkiksi ottamaan luontokuvia tai keskittymään koulutehtäviin kuten ennen. Olen kuitenkin antanut tämän itselleni anteeksi ja todennut, että nyt on vähän tämmöistä, mutta vielä tästä noustaan. Uskon kevään tuovan valonsa mukana uutta energiaa ja ideoita. 

Olen kiittänyt itseäni pienistä teoista, kuten ystävien tapaamisesta, onnistuneista asiakastöistä, hetkistä jolloin olen saanut itseni liikkeelle. Minulla on lämmin koti ja villasukat, jääkaapissa muutakin kuin valo. Maailman täydeltä tuttuja ja tuntemattomia, joilla kaikilla omat tarinansa. Ehkä tänä vuonna kirjoitan itseni mukaan muutamaan niistä.