Pakomatka Portugaliin osa 2

Farosta jatkoimme matkaamme bussilla kohti Olhos De Aquaa, jossa olisi seuraava majapaikkamme. Mukavan mutkaton venäläispariskunta otti meidät vastaan aikaisin aamulla. Jätimme rinkat hostien hoitoon ja lähdimme kävelymatkan päässä olevalle rannalle. Nyt maisemat alkoivat vaikuttaa siltä, mitä varten tänne matkustettiin. Upeaa hiekkarantaa silmänkantamattomiin.

Meillä oli koko päivä aikaa, joten päätimme vain nautiskella maisemista ja ihanasta merestä. Itse en harmikseni päässyt uimaan, sillä juuri ennen reissua löysin pakarastani pahan näköisen luomen, jonka lääkäri poisti kiireellisenä. Niinpä minulla oli siis tikit kankussa, ja niistä pitäisi jollain keinolla reissussa hankkiutua eroon. Lisäksi tietenkin jännitti, että mitä jos luomesta löytyy jotain vakavampaa (ei löytynyt, onneksi).

Keskipäivän aurinko oli armotonta ja aurinkorasva jäi tietysti rinkkaan, hyvin pian olikin naama ja olkapäät melko punaisena. Illan lähestyessä päätimme, että kävelemme rannan loppuun saakka ja nousemme viimeisiä portaita ylös. Päädyimme todella hienolle alueelle, jota päätimme vielä tutkiskella ennen kotiinpäin lähtemistä.

Kun sitten koitti aika lähteä kotia kohti, totesimme pian olevamme aidatulla alueella, josta ei löytynyt porttia mistään. Harhailimme loputtomalta tuntuvia sokkeloita yhä syvemmälle turistiresortin syövereihin. Ilta alkoi hämärtyä ja minä olin unohtanut silmälasit hostien luokse, aurinkolasien läpi oli jo melko vaikea tihrustaa. Kyselimme tietä keneltä tahansa vastaan tulevalta, mutta saimme vain pään puisteluita ja käsien levittelyä vastaukseksi.

Matkakumppanillani alkoi jo huumori loppua, eikä hän oikein enää reagoinut hymyssä suin vitsaillessani tilanteesta. Lopulta löysimme hienon hotellin, jonka respasta kysyimme apua. Mukava mies lupasi soittaa kollegansa meille kuskiksi, sillä alueen portille oli niin pitkästi, että kävellen ei kuulemma kannattanut lähteä. Niinpä hetken päästä meidät nouti tummennetuin lasein varustettu hienomman väen auto. Portilla kuski kysyi mihin oikein olemme menossa ja lupasi heittää meidät vielä hostienkin luokse. Olimme aivan väsyneitä ja todella kiitollisia.

Hukassa Pine Cliffs Resortissa

Olimme luvanneet tuoda tullessamme ruokavärkkejä ja viiniä, mutta eksymisen vuoksi myöhästyimme kaupasta, oli siis palattava tyhjin käsin. Hostimme nauroivat kertoessamme seikkailustamme. Pine Cliffs resort jäi ikuisesti mieleemme.

Suihkun jälkeen saimme ruokaa ja joimme viiniä. Neljälle ei yksi pullo viiniä kovin pitkälle riitä, joten hostimme ehdottivat, että hakisimme läheisestä kaupungista lisää. Sinne oli autolla n. 20min. Paikallisesta viinikioskista ostimmekin sitten monenlaista viiniä ja shampanjaa. Totesin hosteille, että ei näitä tarvi tänään juoda.

Hostien luona innostuimme pelaamaan arvaa kuka-peliä (siis sitä, että otsassa on joku julkkiksen nimi ja pitää arvata kuka). Ennen kuin huomasimmekaan, oli kaikki viinit juotu ja asunnon täytti äänekäs naurunremakka.

Hostien suosituksesta olimme päättäneet, että seuraavana aamuna lähtisimme veneretkelle Albufeirasta, siitä lisää seuraavassa osassa.