Pakomatka Portugaliin osa 3

Seuraavana aamuna suuntasimme siis Albufeiraan rannikkoa ihailemaan. Avulias hostimme soitti taksin, sillä jostain syystä emme saaneet Uberia toimimaan. Kerkesimme juuri ja juuri päivän ensimmäisen veneen kyytiin. Rinkat saimme jättää venefirman tiskin taakse odottelemaan. Onneksi ennätin juosta vielä lähikioskista muutaman pullon vettä mukaan.

Veneestä onnistuimme saamaan mainiot paikat kuvausta ajatellen. Näkymät olivatkin henkeä salpaavat ja matkanjohtajan selostus mukavan letkeää ja humoristista.





Tässä kohtaa reissua olin todella tyytyväinen linssivalintaani. Laajakulmalla sain talteen koko upean Benagil luolan.



Tällaisten näkymien äärellä usein huomaa miettivänsä, että milloin ensimmäiset ihmiset ovat löytäneet nämä paikat ja ovatko ne olleet lainkaan samanlaisia silloin. Sekä paikat, että ihmiset. Jotain ikiaikaista näissä maisemissa on.

Meriseikkailun jälkeen oli nälkä, joten etsimme rantabulevardilta mukavan oloisen ravintolan. Tilasimme vegepitsan puoliksi ja pian ruoan saavuttua huomasimme tulleemme huijatuiksi, rosvoravintola kiskoi 9e pakastepitsasta. Sen verran nälkä kuitenkin oli, että surkeampikin eines kelpasi.

Olimme varanneet Hostel worldin kautta petipaikat kuuden hengen dormista seuraavaksi yöksi, joten ruoan jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Orange Terrace hostellia.


Hostellissa oli rento tunnelma ja lepäilimme hieman. Tapasin myös saksalaisen valokuvaajan, jonka kanssa vaihdoimme kuvausvinkkejä. Levon ja suihkun jälkeen olimmekin taas valmiita kiertelemään kyliä.




Ilta-auringossa kylpevä kaupunki oli kaunis ja päivän kuumus hohti kiviseinistä. Illalla alkoi olla jo helpompi hengittää, eikä aurinko tuntunut enää niin polttavalta.





Tämä kulkukissojen ruokintapaikka oli heti lempipaikkani






Auringon laskettua kiertelimme vielä kaupungin myyntikojuja mitään ostamatta, söimme hyvin ja joimme tietenkin mainiota sangriaa. Makoilimme hostellin katolla ja juttelimme kaikesta kokemastamme. Nukuttuamme useita öitä vieri vieressä pienillä sohvilla ja patjoilla oli luksusta saada kokonaan oma sänky. Olkoonkin kuuden hengen dormista, jossa ilma tuskin liikkui. Kaikesta uudesta väsyneenä uni tuli nopeaa.

Seuraavana päivänä olisi taas aika lähteä uuteen seikkailuun, siitä seuraavassa osassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Karamellisiirappia ja muutenkin makeaa elämää

Irti arjesta Emmes Retreatin puumajassa!

Takaisin kotiin