Tekstit

Takaisin kotiin

Kuva
Blogi jäi hieman huonolle pidolle menneisyyden vyöriessä toden teolla tajuntaan. Viime vuosi oli todella raskas, enkä kyennyt enää kirjoittamaan pitkiä juttuja elämästäni. Ajauduin umpikujaan. Huomasin, että en enää edes kulkenut maisemien perässä kameran kanssa, sulkeuduin kokonaan yksiööni ja pääni sisäiseen maailmaan. Yritin kovasti kamppailla yksinäisyyttä vastaan, mutta sosiaaliset tilanteet tuntuivat entisestään vievän vähiä voimiani. Oli siis aika miettiä ratkaisuja. Uutta alkua. Yhtäkkiä huomasin hankkineeni lapsuuden kotikylältäni vuokratalon, johon voin muuttaa kesällä. Asiat alkoivat avautumaan päässä aivain uudella tavalla. Siellä missä ennen näin vain mustaa, alkoi nyt näkyä värejä. Umpikujilta avautui uusia reittejä. Viime vuoden raskain taakka on ehdottomasti ollut kokemani yksinäisyys. Pietarsaaressa minulla on vain muutamia tuttavia, joista osasta on kyllä muodostunut hyviä ystäviä. Kuitenkin olen viettänyt aivan liikaa aikaa yksin. Olen luonteeltani jossain mä

Irti arjesta Emmes Retreatin puumajassa!

Kuva
Blogi on ollut valitettavan hiljainen viime aikoina. Tietooni on tullut menneisyydestä ja nykyisyydestä asioita, joita en olisi välttämättä halunnut tietää. Haavat on revitty auki uudelleen ja oman jaksamisen kanssa on ollut kova työ. Jotain olen kuitenkin oppinut, ja se on se, että en jää murheeseen ja pahaan oloon vellomaan. Tartun toimeen ja hankin itselleni piristystä. Joskus se voi olla ystävien seuraa, ulkomaanmatka, tai kuten tällä kertaa; yö upeassa puumajassa. Kävin viime vuonna työn merkeissä kuvaamassa Alavetelissä sijaitsevassa Emmes Retreatissa. Tänä vuonna päätin palata ja olla yötä, sillä viehättävät puumajat olivat kiehtoneet minua edellisestä käynnistä lähtien. Navigaattori ohjasi minut yhä syvemmälle metsään. Onneksi reitti oli hyvin merkitty, eikä hetkeäkään tarvinnut pohtia olenko oikealla tiellä. Saavuttuani portille, jätin auton parkkiin ja jatkoin matkaani jalan. Kovin pitkästi ei laukkuja tarvitse kantaa, kun näkyviin tulevat ensimmäiset mökit ja pia

Pakomatka Portugaliin osa 4 - Portimao

Kuva
Blogi on ollut päivittämättä luvattoman pitkään, joten nyt on taas aika matkakertomuksen seuraavalle osalle. Väsyneinä nukuimme hostellissa todella hyvin ja olimme heti aamulla valmiita jatkamaan matkaa. Tarkoituksemme oli seikkailla kohti Portimaoa muutaman välipysähdyksen kautta. Olin lukenut netistä, että joihinkin paikkoihin olisi hankala päästä julkisella liikenteellä, mutta meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmia koko reissun aikana. Otimme siis bussin Albufeirasta Lagoaan ja sieltä Praia de Carvalhoon. Tästä kävelymatkan päässä olisi muutama mukava ranta. Lämpöä oli kiitettävät 35 ja selässä kohtuullisen painavat rinkat. Rantojen sijaan innostuimmekin seikkailemaan rantajyrkänteillä ja bongasimme mielenkiintoisen Alfanzina-majakan, jota kohti lähdimme keskipäivän kuumuudessa taivaltamaan. Maasto oli paikoitellen todella vaikeakulkuista ja tuntui niin kuin iho sulaisi auringonpaisteessa. Kun pääsimme viimein perille majakalle huomasimme sinne menevän oikein hyvä

Kevätreissu Helsinkiin

Kuva
Sain äidiltä joululahjaksi liput upean Ludovico Einaudin konserttiin, joka oli viime lauantaina. Äiti tietenkin lähti matkaseuraksi ja vietimmekin mukavat pari päivää keväisessä Helsingissä. Vaikka tässä on jo kovasti aikuisuuden puolella, niin taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen pidempi reissu mihinkään. Yleensä Helsingissä on aina hirveä keli kun sinne satun, mutta tällä kertaa saimme jopa nauttia auringosta ja keväisistä lämpötiloista. Voitin jokin aika sitten kuvakilpailusta yön Glo-hotellissa, joten sieltä varasinkin huoneen ja kun kerrankin pääsimme kahdestaan reissuun, niin olimme vielä toisenkin yön. Oli mukava kun ei ollut mitään kiirettä, omat reissuni kun yleensä ovat melko äkkinäisiä, enkä oikein ole koskaan päässyt kunnolla pääkaupunkiimme tutustumaan. Kesällä olisi tarkoitus tämä asia korjata ja perehtyä Helsinkiin kunnolla. Ensimmäisenä iltana olimme tosi väsyneitä ja menimmekin peittoihin jo ennen kymmentä ja nukuimmekin yli yhdeksään. Hyvillä unilla jaksoik

Voimia tuova kirje menneisyydestä

Kuva
Muistatteko vielä kirjeenvaihtopalstat? Sellaisia oli jokaisessa lehdessä ennen. Niin oli myös Hevoshullussa, jota esiteininä tilasin. Hämmentävää näissä ilmoituksissa oli lähes jokaisessa toistuva “huom. Ei rumat ja läskit” tai “Ei rillipäät”. Koska olin jo varhaisessa iässä valtavirtaa vastaan uiva näsäviisas provokaattori, tein itse hieman erilaisen ilmoituksen.   Jotenkin näin se meni “Hei kaikki rumat ja läskit! Täällä etsiskelee kirjekamua ruma ja läski 11v.” Sain monta vastausta ja joidenkin kanssa kirjoittelinkin vuosia.   Ollessani jo yläasteella sain kirjeen, jonka kuoreen oli piirrelty hevosia ja lantakasoja. Ajattelin jonkun kavereistani pilailevan, mutta kirje olikin täysin tuntemattomalta henkilöltä. Kirjoittaja kertoi, kuinka “pojat ei tykkää hevostytöistä”, enkä rumana ja läskinä tulisi koskaan vastakkaista sukupuolta muutenkaan kiinnostamaan.   Muistan edelleen miltä tuntui lukea tuo kirje. Hämmennys muuttui huvitukseksi ja voitonriemuksi. Joku

Pakomatka Portugaliin osa 3

Kuva
Seuraavana aamuna suuntasimme siis Albufeiraan rannikkoa ihailemaan. Avulias hostimme soitti taksin, sillä jostain syystä emme saaneet Uberia toimimaan. Kerkesimme juuri ja juuri päivän ensimmäisen veneen kyytiin. Rinkat saimme jättää venefirman tiskin taakse odottelemaan. Onneksi ennätin juosta vielä lähikioskista muutaman pullon vettä mukaan. Veneestä onnistuimme saamaan mainiot paikat kuvausta ajatellen. Näkymät olivatkin henkeä salpaavat ja matkanjohtajan selostus mukavan letkeää ja humoristista. Tässä kohtaa reissua olin todella tyytyväinen linssivalintaani. Laajakulmalla sain talteen koko upean Benagil luolan. Tällaisten näkymien äärellä usein huomaa miettivänsä, että milloin ensimmäiset ihmiset ovat löytäneet nämä paikat ja ovatko ne olleet lainkaan samanlaisia silloin. Sekä paikat, että ihmiset. Jotain ikiaikaista näissä maisemissa on. Meriseikkailun jälkeen oli nälkä, joten etsimme rantabulevardilta mukavan oloisen ravintolan. Tilasimme vegepitsan pu