Tyttö oot timantti!

Muistatteko vielä kirjeenvaihtopalstat? Sellaisia oli jokaisessa lehdessä ennen. Niin oli myös Hevoshullussa, jota esiteininä tilasin. Hämmentävää näissä ilmoituksissa oli lähes jokaisessa toistuva “huom. Ei rumat ja läskit” tai “Ei rillipäät”. Koska olin jo varhaisessa iässä valtavirtaa vastaan uiva näsäviisas provokaattori, tein itse hieman erilaisen ilmoituksen.   Jotenkin näin se meni “Hei kaikki rumat ja läskit! Täällä etsiskelee kirjekamua ruma ja läski 11v.” Sain monta vastausta ja joidenkin kanssa kirjoittelinkin vuosia.   Ollessani jo yläasteella sain kirjeen, jonka kuoreen oli piirrelty hevosia ja lantakasoja. Ajattelin jonkun kavereistani pilailevan, mutta kirje olikin täysin tuntemattomalta henkilöltä. Kirjoittaja kertoi, kuinka “pojat ei tykkää hevostytöistä”, enkä rumana ja läskinä tulisi koskaan vastakkaista sukupuolta muutenkaan kiinnostamaan.   Muistan edelleen miltä tuntui lukea tuo kirje. Hämmennys muuttui huvitukseksi ja voiton...

Seuraavana aamuna suuntasimme siis Albufeiraan rannikkoa ihailemaan. Avulias hostimme soitti taksin, sillä jostain syystä emme saaneet Uberia toimimaan. Kerkesimme juuri ja juuri päivän ensimmäisen veneen kyytiin. Rinkat saimme jättää venefirman tiskin taakse odottelemaan. Onneksi ennätin juosta vielä lähikioskista muutaman pullon vettä mukaan. Veneestä onnistuimme saamaan mainiot paikat kuvausta ajatellen. Näkymät olivatkin henkeä salpaavat ja matkanjohtajan selostus mukavan letkeää ja humoristista. Tässä kohtaa reissua olin todella tyytyväinen linssivalintaani. Laajakulmalla sain talteen koko upean Benagil luolan. Tällaisten näkymien äärellä usein huomaa miettivänsä, että milloin ensimmäiset ihmiset ovat löytäneet nämä paikat ja ovatko ne olleet lainkaan samanlaisia silloin. Sekä paikat, että ihmiset. Jotain ikiaikaista näissä maisemissa on. Meriseikkailun jälkeen oli nälkä, joten etsimme rantabulevardilta mukavan oloisen ravintolan. Tilasimme vegepitsan pu...

Elämän kolhiessa voi monesti tuntua melko epäreilulta ja kohtuuttomalta. On kuitenkin hyvin paljon omasta asenteesta kiinni kuinka selviämme vaikeuksista eteenpäin. Harvoin ongelmat ovat niin ylitsepääsemättömiä, etteikö voisi nähdä sen hopeareunuksen, jonka joka pilvellä sanotaan olevan. Voi kuulostaa melko idealistiselta todeta, että se on asenteesta kiinni, mutta olen omalla kohdallani huomannut, että niin se vain monesti on. On aivan turhaa velloa huonoissa tunnelmissa ja ruokkia pahaa oloa sohvan pohjalla. Sillekin on aikansa, mutta loputtomiin ei niin voi jatkaa. On annettava itselleen anteeksi ajoittainen saamattomuus ja harhailu, pyyhittävä pöytä ja aloitettava jostain. Tämä blogi on minulle projekti, jonka olen käynnistänyt ensisijaisesti itseäni aktivoidakseni ja herätelläkseni. Haluan olla se, joka kirjoittaa oman tarinansa, eikä kulje elämän virrassa vailla määränpäätä tai omaa tahtoa. Se ei tarkoita sitä, että tarinani olisi henkeäsalpaava seikkai...

Vanhempieni luona yöpyessäni löysin vanhoja valokuvia. Olen kuvissa 13-15 vuotias, ihoni on virheetön, vaaleat hiukset, kaikin puolin söpö tyttö. Sisälläni oli kuitenkin salaisuus, tiesin, että olen maailman rumin tyttö. Olin täysin varma, että en koskaan tulisi rakastetuksi ulkonäköni vuoksi. Vuosia kestänyt kiusaaminen ja mitätöinti oli tehnyt tehtävänsä. En ollut tästä huolimatta koskaan lannistunut, olin ihan yhtä eläväinen ja sanavalmis, joskus vain jonkun ilkeät sanat saivat minut pakenemaan kuoreeni. Kokemani halveksunnan johdosta valitsin itse tien, jossa kannustan muita. Olen miettinyt viime aikoina paljon naiseuttani ja sitä miten paljon naisen identiteetti rakentuu ulkonäön ympärille. Mietin miten kipeää oli teini-ikäisenä huomata, että en kelpaakaan. Ennen olin kuullut arvostelua vain koulussa, mutta nyt joukkoon liittyi myös sukulaisia ja ihmisiä, joiden olin kuvitellut rakastavan minua ehdoitta. Toki tiedän, että kommentit olivat varmasti rakkaudella heitettyjä, m...

Farosta jatkoimme matkaamme bussilla kohti Olhos De Aquaa, jossa olisi seuraava majapaikkamme. Mukavan mutkaton venäläispariskunta otti meidät vastaan aikaisin aamulla. Jätimme rinkat hostien hoitoon ja lähdimme kävelymatkan päässä olevalle rannalle. Nyt maisemat alkoivat vaikuttaa siltä, mitä varten tänne matkustettiin. Upeaa hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Meillä oli koko päivä aikaa, joten päätimme vain nautiskella maisemista ja ihanasta merestä. Itse en harmikseni päässyt uimaan, sillä juuri ennen reissua löysin pakarastani pahan näköisen luomen, jonka lääkäri poisti kiireellisenä. Niinpä minulla oli siis tikit kankussa, ja niistä pitäisi jollain keinolla reissussa hankkiutua eroon. Lisäksi tietenkin jännitti, että mitä jos luomesta löytyy jotain vakavampaa (ei löytynyt, onneksi). Keskipäivän aurinko oli armotonta ja aurinkorasva jäi tietysti rinkkaan, hyvin pian olikin naama ja olkapäät melko punaisena. Illan lähestyessä päätimme, että kävelemme rannan loppu...